Koko viime yön hyörin ja pyörin ja yritin tehdä mitä tahansa, jottei olisi huono olo. Moni kakku päältä kaunis, tällä kertaa olisi ilmeisesti kannattanut jättää syöminen vähän vähemmälle. Lyhyen ja huonon yön jälkeen onkin sitten mukavaa lähteä kahdeksaksi töihin, jippii. Laskin väärin, sekoilin sanoissa ja olin hieman kyllästynyt myyjä. Oli kuitenkin ihan jees myyntipäivä.
Nyt olen kokoo päivän odottanut sadetta. Voisin tehdä sadetanssin, voisin tehdä mitä vain. Jo pari viikkoa on luvattu sadetta ja nyt ollaan jo niin lähellä! Muutama pisara tippui kotimatkalla, mutta minä haluan enemmän. Minulla on ikävä sadetta.
Lasi meni rikki. Olen koko kevään ansioitunut hajottamaan astioita, joista pidän. Lasit ovat kuitenkin pysyneet ehjinä tähän asti. Nyt niistäkin hajosi yksi enkä edes tiedä miksi. Otin siitä kiinni ja siitä leikkautui parin sentin pala yläreunasta oikein nätisti irti. En ymmärrä miksi.
En ole saanut mitään aikaiseksi. Niin paljon piti tänäänkin saada aikaiseksi. Piti saada vähintään siivottua. Haluaisin pitää kämppäni siistinä, mutta en jostain syystä tunnu pystyvän siihen. Aina tulee jotain, jonka takia juuri nyt ei ehdi siivota jälkiään ja kaaoksen alkuasetelma on valmis. Vaikka tiedän, ettei pintapuoliseen siivoamiseen menisi juuri tuntia kauempaa, en silti saa aloitettua.
Huomenna saan ehkä jotain aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti