Viimein sataa! Tänään satoi jo aamulla ja nyt taas! <3 Aamun sade oli tosin vain pientä tihkua, ei siinä edes kastunut. Nyt kuulostaisi sateelta, joka kastelee, mutten kyllä jaksa lähteä ulos asti, parveke kelvatkoon. Sentään haistaa ja kuulee sateen, se on jo jotain. Tätä menoa kyllä nukunkin riippumatossa. Olettaen siis, että saan jossain välissä nörtityksestä tarpeekseni. Tänään piti olla kauhean tehokas päivä, mutta manga vei lopulta voiton. Se oli nähtävissä.
Sateen ropina on ihanaa. Tässä ei tosin ropise, koska lähistöllä ei ole peltikattoa tai sopivaa ikkunaa. Se on sääli ja harmitti varsinkin viime kesänä, jolloin satoi enemmän. Asuntoautossa sade ropisi aina ihanasti kattoon. Tässä sade lähinnä litisee ja tippuu. "Drop" eikä "rop".
Sateesta tulee mieleen kaikkea kivaa. Tietysti sade joskus ärsyttää (varsinkin jos se on sellaista pikkusadetta eikä kunnon pisaroita), mutta muistot ovat lähinnä positiivisia. Tulee mieleen meidän sadepiknik, kun Anskin kanssa juostiin ympäri Samppista litimärkinä ja ilosta hyppien. Tulee mieleen kotimatkat pyörällä, jolloin hymyilin leveästi ja ihmiset katsoivat kummaksuen. Tulee mieleen se, miten Anski joskus tuli oven taakse saappaat jalassa ja sateenvarjo kädessä, vaikka paistoi aurinko. Anski oli lähtenyt sadekävelylle, mutta ei ollut löytänyt sadetta. Tulee mieleen asuntoautoreissut Imatralle ja illat, jolloin sai nukahtaa siihen, että isot pisarat ropisutteli kattoa. Tulee mieleen mansikansyöntikilpailu, kun oltiin sadetta paossa peltoautossa ja yritettiin saada aikaa kulumaan. Tulee mieleen sateen tuoksu ja joku, joka joskus sanoi sen johtuvan kasveista ja pääsiäisen tuoksun johtuvan vain mätääntyneistä kasveista, ja sen, miten se saa minut vain hymyilemään leveämmin.
Toivottavasti tänä kesänä sataa vielä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti