lopun läheisyydestä

Loput ovat jotain ainutlaatuista ja aina yhtä kiehtovaa. Loppuihin sisältyy monesti niin suuri tunnelataus, että en voi olla ihannoimatta niitä. Pidän lopuista. Nyt puhun lähinnä kirjojen, elokuvien ja sarjojen lopuista, mutta toki tämä on yleistettävissä muihinkin loppuihin.

Joskus loput lamauttavat täysin. Ei tiedä mitä tekisi lopun tullessa, jopa liikkuminen tuntuu väärältä ja epäkunnioittavalta.
Joskus loput helpottavat. Silloin sitä on vain tyytyväinen, että se on ohi.
Joskus loput ahdistavat. Kurkkua kuristaa eikä ymmärrä mitä pitäisi tehdä. Nousee mieleen valtavasti muistoja, jotka eivät oikeasti edes liity mihinkään, mutta jotka lisäävät ahdistavaa tunnelmaa entisestään.
Joskus loput saavat vihaisiksi. Ärsyttää, että loppu oli sellainen kuin oli tai ärsyttää, että loppu yleensäkään tuli. Samalla loppu saa turhautuneeksi, koska tietää, ettei asialle voi tehdä mitään, sillä ei oikeastaan ole edes väliä eikä sen takia kuuluisi olla ärsyyntynyt.
Joskus loput saavat haikeiksi tai valtavan surulliseksi. Suhteen loppuminen kirjan/elokuvan/sarjan/elämän hahmoihin saa haikeaksi ja tavattoman surulliseksi, tai tuntuu, ettei tämän vain kuulunut mennä näin. Näihinkin tunnelatauksiin liittyy yleensä vahvasti muistot.
Joskus loput saavat onnellisiksi. Tekee mieli halata lähinnä olevaa esinettä/asiaa/henkilöä ja vain olla.

Nyt oli vuoro tuon viimeisen lopun. Luin Karamellikengät loppuun ja olin onnellinen. Karamellikengät ei ollut yhtä hyvä kirja kuin Pieni suklaapuoti, mutta tunnelataukseltaan kuitenkin hyvin samankaltainen. Pidän päähenkilöstä: kirkkaat värit, kulkuset, pussukat ja kaikki muu taianomainen on jotain, jota haluan itsellenikin. Taiat, ennustaminen ja kaikki muukin yliluonnollinen ovat asioita, jotka ovat aina kiehtoneet minua. Joku aika sitten oli juttua horoskoopeista ja muistin taas vuosien takaisen innostukseni ennustukseen ja harmittelin, etten koskaan ostanut tarot-kortteja. Karamellikengät voimistivat tätä haikeutta; tarot-kortit houkuttelevat edelleen.

Yksi asia kaikkia loppuja kuitenkin yhdistää: niitä tekee mieli puida. Aina tekee mieli sanoa vaikka vain yhdellä sanalla, että asia sai päätöksensä. Jollain tavalla tunnelma on aina hieman epärealistinen. Mitä minun nyt kuuluu tehdä? Tuntuu jollain tavalla hieman väärältä jatkaa askareitaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jokainen loppu ansaitsee pienen hiljaisen hetken.