Johtopäätös: Kun kompastuu saksiin ja saa jalkaan inhottavasti jomottavan alueen, lienee aika siivota.
Mitä kostuimme tästä johtopäätöksestä? Emme mitään. Sen sijaan, että olisin käyttänyt viimeisen puolituntisen siivoamiseen, käytin sen stalkkailuun. Facebook, tuo kaikkien stalkkaajien mekka. Vaikka myönnän, hiukan se tekee stalkkauksen liian helpoksi. Enää ei ole mitään haastetta! Mitä tai ketä stalkkailin? Omaa tulevaa tuutorryhmääni. Tämän stalkkailun perusteella siitä tulee hieno ryhmä. Sinänsä hienoa, että pienellä vaivalla saa tietoon kaikkien pärstäkertoimen (lähes varmasti, muutama yleisen nimen omaava jäi hieman epäselväksi yksityisyyssuojien takia) ja noin puolen ryhmän tämän hetkisen siviilisäädyn. Iätkin selvisivät melkein kaikilta pienellä päättelyllä, ja ei, en ole ryhmäni nuorin vaan saatan olla jopa vanhin!
Yksi ryhmäläisistäni oli ilmeisesti lisäillyt tulevat tuutorinsa kaverikseen, mutta ei, ei minua. Voi kurjuuksien kurjuus, hän oli huono stalkkaaja! (Koska löytyisinhän toki muiden tuutoreiden kaverilistoista.) Yleinen nimi on toisaalta mukava suoja häiriköitä vastaan, mutta toisaalta minua ei löydä myöskään kukaan minua oikeasti kaipaava. Hyvänä esimerkkinä toimii puhelinnumero, sillä samoilla huudeilla asuu myös täys-kaimani, joten numeropalvelusta numeroni haarukointi saattaa olla vaivalloista vaikka tietäisikin suurpiirteisen osoitteeni.
Syksystä tulee varmasti hieno! Hauska sinänsä, ettei ihan oikeasti tarvitse miettiä millaistahan porukaa ryhmään osuu, kun asian voi pienellä vaivalla tarkistaa naamakirjasta. Ilmeisesti saan ainakin muutaman huonon huumorin ystävän kaverikseni, jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti