bakteerit eivät leviä viikonloppuna.

Viime yönä näin unta, että olin tekemässä itsemurhaa. Jostain syystä halusin kertoa sen naapureilleni, mutta kukaan ei avannut ovea. En tehnyt itsemurhaa. En edes tiedä miksi olin sitä tekemässä. Muistan kävelleeni ympäri Turkua ja jutelleeni jonkun kanssa. Samalla tavalla kuin Anskin kanssa oli joskus tapana kävellä ympäri dinosaurian asutusaluetta. Unessa en ollut ahdistunut vaan olin yksinomaan surullinen. En ole koskaan nähnyt tunnelmaltaan niin puhtaasti surullista unta.

Olen huomannut katsovani ohjelmatietoja jokaikinen sunnuntai näihin samoihin aikoihin noin tunnin heitolla. Koskaan sieltä ei tule mitään, turhaudun ja katson jotain hömppää tai seikkailen naamakirja-blogi -akselilla. Voisi väittää, että sunnuntain voisi käyttää tehokkaamminkin.

Ostin uuden teekannun tänään. Tällä kertaa ajattelin jo ostovaiheessa, että siitä tulee nätti kukkapurkki. Joku voisi sanoa pessimistiksi, mielestäni olen vain realisti. Kannu tuntui helposti hajoavalta eikä hintakaan antanut ymmärtää mitään muuta.  Eilen heitin pois punaisen teekannun, koska se meni tuhannen päreiksi syysmyrskyn seurauksena. Sääli, olisin nimittäin ylentänyt sen sisäruukuksi seuraavaksi.

Uusi teekannu, jee!

Edelliset kannut.