tiistai 7. syyskuuta 2010

parveketytön huomioita

Olen asunut tässä lähes puolitoista vuotta. Nyt haluan kertoa teille niistä naapureista, jotka muistan.

Muutaman asunnon päässä asui mies, jonka oletin suomenruotsalaiseksi. Hän söi useasti aamiaista rappukäytävässä auringon paistaessa. Hänellä oli kaksi puista tuolia, joista toinen toimi pöytänä. Hän söi aamiaiseksi puuroa sekä appelsiinimehua. Hän väisti aina kohteliaasti ja hymyili iloisesti, kun hänet näki. Hän muutti pois vuosi sitten ja se oli minusta sääli.

Yläkerrassani asuu tyttö, joka on hieman liian laiha. Hän käy usein lenkillä ja puhuu hieman kärkevästi. Minusta hän ei vaikuta ihmiseltä, joka olisi minun tyyppiseni. En ole puhunut hänelle koskaan. Tänään hän moikkasi minua iloisesti, kun olin korjaamassa pyörää. Minä moikkasin takaisin.

Rappukäytävän oven vieressä asuu mies, jolla on hauska ovimatto. Luulen, että hänellä on poikaystävä. Hän hymyilee ihanan ujosti ja sanoo aina "hei" hyvin epäsuomalaisesti. Eilen hän istui parvekkeella, vaikka ulkona oli pimeää eikä hänellä ollut sisälläkään valoja (paitsi vessassa, se on aina päällä). Hän vaikuttaa ihmisestä, josta minä pitäisin, mutta olisin hänelle ehkä liian räikeä ja kovaääninen.

Muutaman talon päässä asuu nainen, joka tupakoi ranskalaisella parvekkeellaan. Hän asuu ensimmäisessä kerroksessa enkä tiedä pitäisikö hänelle moikata, kun kävelee ohi.

Viereisessä talossa asuu fyysikkopoika, joka ei tiedä miten minuun pitäisi suhtautua. Puhuin hänelle joskus baarissa, koska hän näytti minusta tutulta (hän ei kuitenkaan ollut sitä). Mietin kesällä useasti mistä tunnen hänet, mutta en keksinyt. Tänään moikkasin häntä iloisesti kaksi sipulia kädessä, ja hän katsoi minua epäillen.

Jossain lähistöllä asuu mies, joka näyttää fyysikolta. Hänellä on parta ja hän pitää päätään olkapäidensä välissä. Hän kuuntelee musiikkia korvanapeista, hymyilee leveästi ja kävelee lyhyillä askelilla. Hänen hymynsä saa minut iloiseksi aina, kun näen hänet, vaikkei hän juuri silloin hymyilisikään.

Törmään näihin naapureihin useasti, muita en juurikaan näe tai sitten en vain muista heitä. Toiset tekevät helpommin vaikutuksen. Muutaman moikkauksen perusteella olen päätellyt pitäisinkö ihmisistä vai en. Ensivaikutuksella on suuri voima.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti