Etsiskelin googlesta tietoa nuorten seksuaalisuudesta (tai lähinnä aikuisten suhtautumisesta siihen) ja minua nauratti. Löysin tietoa murrosiästä, mm. sen, että ujous ja arkuus suojaavat murrosikäistä. On jotenkin koomista, että kaikki ihmiset käyttäytyvät loppuen lopuksi suunnilleen saman mallin mukaisesti, ja että tämä malli tiedetään etukäteen. Miksei kukaan koskaan kerro tätä mallia kyseiselle ikäryhmälle? Miksei kukaan koskaan suostu uskomaan käyttäytyvänsä aivan kuten muutkin?
Kaikki haluavat uskoa olevansa jotenkin hirveän spesiaaleja. Minun ajatukseni ovat yksilöllisiä, minun pukeutumistyylini on erilainen, minä en kuulu muihin ihmisiin. Silti me kaikki olemme niin samanlaisia. Me kaikki yritämme luoda sosiaalisen verkoston, saada riittävät taloudelliset edellytykset elämälle ja olla tyytyväisiä elämiimme. Noin pääsääntöisesti siis. Varsinkin murrosikäisenä, mutta tietysti muutenkin, kaikki kuvittelevat, että omat ongelmat ovat jotenkin kauhean yksilöllisiä ja ettei kukaan muu ihan taatusti mieti samoja asioita. Mutta kyllä me mietitään, kaikki. Aina löytyy joku, joka ajattelee samalla tavalla. Ja aina sitä hämmästyy yhtä paljon, kun löytää jonkun, joka ajattelee kovin samanlaisesti.
Minusta on koomista myös se, että lähes aina, kun luulen keksineeni jonkun uuden ajatuksen, pystyisin löytämään sen ajatuksen vanhoista päiväkirjamerkinnöistä. Elämä on ympyrä. Vuosi on ympyrä, joka kulkee vastapäivään; nyt olemme sen oikeassa alaneljänneksessä. Ajatukset kulkevat monia eri ympyröitä. Toiset ajatukset tulevat useammin vastaan, ne ovat pienemmissä ympyröissä. Toiset ajatukset, ne, joita luulen uusiksi, tulevat harvoin vastaan. Niiden ympyrä on valtava. Luulen, että ajatusten ympyrät kulkevat myötäpäivään.
Pahoittelen toistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti