ulkonäköpaineita?

Katselin hetken ohjelmaa Nätti nakuna. Jäin pohdiskelemaan ulkonäköpaineita ja -toiveita.

Ohjelmassa käytiin läpi erilaisia vaatekokonaisuuksia ja kerrottiin millainen sopii millekin vartalolle. Mietiskelin miten stylisti pukisi minut. Mitä hän korostaisi? Minkä hän näkisi piilottamisen arvoiseksi? Mitä hän sanoisi jo olemassa olevista vaatteistani?

Melkein kaikilla tuntuu olevan joku juttu, joka heitä häiritsee ulkonäössään. Ohjelman nainen vihasi ja häpesi jalkojaan. Minä harmittelin joskus polvieni arpia, isohkoja reisiä sekä veneen kokoisia kenkiä. En pitänyt hameita, koska mielestäni jalkani näyttivät hölmöiltä. Siitä on paljon aikaa. Yläasteella päätin, että muiden mielipiteillä ei ole väliä, laitoin päälleni mustan polvimittaisen hameen sekä silmiinpistävät ja eriväriset polvisukat. Pidin siitä, että aiheutin pahennusta muutamien ihmisten joukossa.  Halusin olla erilainen, en hukkua ihmismassaan.

Missä nyt mennään? Olen tyytyväinen ulkonäkööni. Tietysti kengänkoko voisi olla pienempi, vatsa voisi olla timmimpi, hiukset voisivat olla paksummat, iho voisi olla kaunis ja voisin jaksaa panostaa ulkonäkööni enemmän. Mutta nämä kaikki ovat asioita, jotka ovat osa minun ulkonäköäni eikä se minua häiritse, yleensä. Myönnän, että minullakin on päiviä, jolloin katson itseäni peiliin ja huokaisen syvään. Mutta näitä päiviä on harvoin, ja uskon, että niitä on kaikilla joskus.

Eilen tyttö sanoi minusta: "Tä rusettipäinen on söpö." Se tuntui hyvältä ja uskoin sen. Tiedän helppoja keinoja, joilla saan itseni söpöksi. Pari rusettia, ripsaria ja nätti hymy. Tavallisesti jätän panostamisen vain viimeisen kontolle, mutta välillä on hyvä muistuttaa itselleenkin miltä voi näyttää, kun haluaa.

Mitä minä siis nykyisin peittelen? En mitään tietoisesti. En pukeudu muita varten, pukeudun itseäni varten. Muiden mielipiteet vaikuttavat tietysti tietyllä tasolla, mutta pääosin pukeudun vain itseäni varten. Kilisen, koska se tuntuu minusta turvalliselta, mutta tiedän sen ärsyttävän joitakin ihmisiä. Tässä asiassa laitan kuitenkin itseni etusijalle enkä pyytele sitä anteeksi. Välillä on annettava itselleen lupa olla ärsyttävä.