Äidillä tulee näitä usein: miettii jotain juttua ja sitten se toteutuu. Esimerkiksi joku talvi äiti mietti, että tarvittaisi uusi termari. Seuraavalla viikolla lääke-esittelijä toi sille termarin arvontapalkintona. Ja tämä on vain yksi esimerkki monesta. Minulle on käynyt näitä pariin otteeseen, mutta ei yhtä konkreettisesti. Olen vain miettinyt jotain asiaa tai ihmistä, joka sitten on pian kävellyt vastaan. Ihmiset tuntuvat tosin hieman hämmentyvän, kun kerron juuri eilen ajatelleeni heitä, vaikka ei oltaisi nähty puoleen vuoteen. He luulevat varmaankin, että olen vain kohtelias. Tai yksinäinen.
Vauhtideittailu kuulostaa mielestäni edelleen hauskalta, mutta voi kurjuuksien kurjuus! Päivä on keskiviikko, jolloin meikäläinen on Porissa opiskelujen takia. Ei siis vauhtideittejä mulle ainakaan tällä kertaa. Ehkä joskus toiste. Lisäksi minusta on hieman häiritsevää, että oma tiedekunta järjestää vauhtideitit. Ei siinä muuten mitään, mutta mehän nyt jo muutenkin tunnetaan toisemme, niin idea uusiin ihmisiin tutustumisesta kahdessa minuutissa on vähän niin sun näin. Toisaalta eihän sitä kaikkia tunne ja ainahan tutuistakin ihmisistä voi löytää uusia piirteitä. Vauhtideitit puhtaasti usean tiedekunnan kanssa olisi kuitenkin enemmän minun juttu.
Menen ensi viikolla Loimaalle opiskelujen takia. Tuntuu erikoiselta, että olen ainoa, joka menee Loimaalle, vaikka kaikkiin muihin paikkoihin menee useita ihmisiä. Toisaalta se on hyvä, koska sitten on pakko olla aktiivinen. Toisaalta aktiivinen pari olisi minulle optimaalinen vaihtoehto, sillä en osaa itse kysellä, mutta opin muiden kysymyksistä kauhean hyvin asioita.
Maanantai ja tiistai ovat viikon masentavimmat päivät. Tällä viikolla erityisesti maanantai ja maanantaiväsymys olivat korostuneet. Keskiviikkona viikko on jo voiton puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti