Millainen olisi maailma ilman estoja? Mitä tapahtuisi, jos kukaan ei välittäisi kultturisidonnaisista toimintatavoista vaan tekisi juuri niinkuin nyt sattuisi huvittamaan?
Yhtälö on tietysti mahdoton, koska tällöin hyvin harva jaksaisi herätä aamulla ennen auringonnousua eikä juuri kukaan viettäisi nättiä päivää työpaikallaan vaan esimerkiksi piknikillä auringossa. Mutta jos pitäisimme suuret linjat ja heittäytyisimme mielitekoihimme pienissä asioissa, mitä sitten tapahtuisi?
Jos minä olisin täysin spontaani ihminen, joka ei tuntisi normaalina pidettyä käyttäytymistä tavoittelemisen arvoisena, olisin tänään piirtänyt hymiön edellä istuvan niskaan, joka niin houkuttelevasti oli vain muutaman kymmenen sentin päässä. Lisäksi olisin pörröttänyt toisen edellä istuvan hiuksia, koska ne näyttivät jäävän hauskasti pystyyn päätä raapiessa. Olisin myös juossut vastaan tulleen miehen perään ja kertonut hänen muistuttavan erehdyttävästi muumien taikuria, joten oli kauhea menetys, ettei hän pukeutunut liilaan viittaan ja pitänyt lemmikkinään leobardia (tai jos pitikin, se ei ollut mukana). Harmitonta, mutta hämmentävää.
Jos kaikki tekisivät niinkuin haluaisivat, ihmiset saattaisivat riidellä enemmän. Kerrottaisiin mikä muissa on pielessä ja oltaisiin välittämättä parisuhteen rajoittavista tekijöistä. Minä toisaalta pitäisin siitä, jos se olisi normaalia ja niin olisi aina ollutkin. Minusta olisi mukavaa, jos asioista puhuttaisiin. Kerrottaisiin mikä kenessäkin ärsyttää. Se sopisi suurelle ja ajattelemattomalle suulleni mainiosti. Toisaaltahan suurin osa ihmisten riidoista johtuu nimenomaan siitä, ettei osata kommunikoida. Ihminen on omituinen eläin.
Tehkää jotain spontaania!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti