En saa. Miten pienenä kaikki lomat tuntuivat niin kamalan pitkiltä? Miten pienenä oikeasti halusi mennä takaisin kouluun, mutta enää ei yhtään haluaisi? Miksi pienenä ei halunnut nukkua päiväunia, mutta nykyisin päiväunia ei mitenkään haluaisi jättää nukkumatta?
Viimeisen lomapäivän kunniaksi viimeistelin sähkölanka-kulkus-puu-tuulikellon. Suunnittelussa tosin tapahtui virhe: kulkuset eivät kilise pienestä tuulenvireestä yksittäin ripustettuina. Harmi sinänsä, mutta onpahan komea puu.
Tadaa! Toinen takaisku oli, että sinoperista ostetuista kulkusista puolet oli mykkiä. Niin, kukapa sitä kulkusia äänen takia ostaisi. Kuvassa komeilee myös lahjaksi saatu teepannu, joka oli tarkoitettu matkamuistoksi eikä käyttöön otettavaksi. Sisältä löytyi epämääräinen kasa hiekkaa/multaa/savea.
Tämän sunnuntain täydelliseksi sunnuntaimusiikiksi löysin uudestaan Beatlesin. Olen aiemmin soitattanut kyllästymiseen asti yhtä kokoelmalevyä ja vasta nyt hoksasin lainata muitakin levyjä. Minulla on paha tapa soitattaa uudet levyt piloille. Hyllystä löytyy monta levyä, joita olen kuunnellut yhteen putkeen niin monta kertaa, etten enää jaksa kuunnella levyä ollenkaan. Lisäksi löytyy muutamia levyjä, jotka assosioituvat niin vahvasti tiettyihin muistoihin, etten halua kuunnella niitä sen takia. Käytännössä tämä johtaa siihen, että jo ennestään pienestä levykokoelmastani kuuntelen vain muutamaa levyä. Kiitos ja ylistys kirjastoille ja spotifylle, enää levyjä ei ole pakko kuunnella piloille kerralla!
Et siis ripustanutkaan teekannua väärinpäin kattoon:)
VastaaPoistaEn vielä ainakaan, mutta asia on harkinnassa. :)
VastaaPoista