Ei voi olla! Onko se? No, onhan se.
Masennuslääkkeiden seksuaalisista sivuvaikutuksista ei ole kirjotettu Lääkärilehdessä tällä vuosituhannella juuri mitään. Ei oikeastaan sitä ennenkään. Tiedän sen, koska tein aiheesta syvärit. Etsin tietoa, jota ei löytynyt paljoa. Suomalaisista lähteistä ei juuri ollenkaan. Nyt syvärini ovat tarkistamista vaille valmiit ja mitä Lääkärilehdestä löytyykään? "Masennuslääkkeiden seksuaaliset haittavaikutukset ovat yleisiä". Kirottua!
Hienoahan se on, että asiasta puhutaan, mutta nyt on turhautumisessa oma lehmä ojassa. Se, että nyt julkaistiin tällainen juttu, tarkoittaa todennäköisesti sitä, etten minä saa juttuani julkaistua (niinkun toivoin). Tottakai, tämä juttu on kirjoitettu aikuisten eikä nuorten näkökulmasta, mutta se ei välttämättä vaikuta lopputulokseen. Kirous ja kuolema, että voi ottaa päähän. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Juuri aikaisemmin tällä viikolla puhuin kaverin kanssa, että syvärit ovat olleet jo kuukauden-pari valmiina, mutta en ole saanut asiaa eteenpäin. Totesin, että toivottavasti kukaan ei nyt keksi julkaista juttua asiasta, jotta omani jäisi tämän takia julkaisematta (näin kaverilla oli käynyt, hänelläkin valmis juttu oli jumittanut tarkistusvaiheessa pitemmän aikaa). Se oli vitsi, okei?!
Minun juttuni oli parempi. Olen tietysti tätä mieltä, onhan kyse omasta tekstistäni. Lisäksi olen pohtinut aihetta hieman eri kantilta, joten kaikki toivo ei ole menetetty. Silti harmittaa. Jos olisin ollut aktiivisempi, minun juttuni olisi nyt voinut olla lehdessä. Jos ja jos. Että osaa yksi asia ärsyttää!
Ei tutkielmasi arvo mitenkään heikkene julkaistun artikkelin johdosta. Syventävien tarkoitushan on juuri tuoda kyseinen aihe lähtökohdiltaan eritahoisten tutkijoiden ilmentämänä. Päällekkäisyyksiä tapahttu varsin usein väitöskirjtutkimukia myöden. Mainitsemasi julkaistu artikkeli vain nostaa tutkielmasi arvoa todettaessa aiheen ajankohtaisuus.
VastaaPoistaPane menemään...rakkaudelle ukkisi